Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2526272829301
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
303112345

RSS

 Sotilaallinen kuri
24.04.2008 23:37

Suomalainen armeija on paikka, jossa kurilla ei ole paikkaa. Sotilaan oleellinen ominaisuus on uhrautua oikein perusteellisesti. Miten voi odottaa, että henkilöllä -- joka on esim. saamaan pizzansa kotiinkuljetettuna metsään tiedustelutehtävässä -- on riittävää kuria uhrautua; jos hänellä on aikaa ajatella omaa mukavuuttaan näin perusteellisesti? Ja sitten puhutaan vielä uskottavasta puolustuksesta.

Kommentoi



 Aamukammasta sensuroitua
16.03.2008 20:47

tällaisen keskustelun ensin lukitsivat ettei siihen voinut
kirjoittaa kukaan ja nyt se näkyy poistuneen kokonaan.

tässä osia keskustelusta. Koska en olettenut, että se sensuroidaan, en ole tallentanut sitä järjestelmällisesti: jotain voi puuttua ja voi olla ettei ole aikajärjestyksessä

Ote kirjeestä ystävälle keskustelun käymisen jälkeen josta käy ilmi mun pääpointti, jos ette sitä jo tiedä:

"Mun pääpointti on se, että mikään ei ole kamalampaa kuin sota. Joten jos on valinta välttää sota, mikä tahansa kamaluus kohtaisikaan suurempaa ihmislaumaa sitten, niin se on inhimillisempää ja helpompaa kuin
sotiminen. Mielestäni tämä on riittävä syy. Eli en näe nykymaailman aikana yksilön uhrautumista yhteisen hyvän nimissä järkeväksi tässä asiassa, koska on mielestäni helpompaa että kaikki uhrautuu vähän jotta kukaan ei joutuisi kokemaan sotilaan ammattia sodassa. Minun kirjoissani on
helpompaa nähdä rakkaimpansa kuolevan silmien edessä (huom ei
teurastettavan itse voimatta tehdä asialle yhtään mitään), kuin olla rintamalla itse teurastamassa ihmisiä jotka ovat yhtä viattomia kuin minä itse, yhtä paljon vasten tahtoaan siellä kuin minäkin. Ja itse asiassa mitä vastustan on järjestäytyneet armeijat. En ole vielä päässyt niin pitkälle mietinnöissäni että olisin alkanut vastustaa yksilön aseellista itsepuolustusta.

------------------------

Ja sitten keskusteluun itseensä

Mää kirjoitin vastauksena johonkin:

Niin, sota on kauheaa. En pysty kuvittelemaan mitään mikä olisi suurempi vääryys ihmistä kohtaan kuin laittaa se sotimaan esim. jatkosotaa.

en ole niin suuri optimisti etteikö suomeen voisi sotaa tulla joskus oman elinaikani jälkeen, vaikkakin on totta että sekin on epätodennäköistä, koska miksi Suomi lakkaisi hoitamasta ulkopolitiikkaansa huonommin. Mutta varmuus on parempi, ja ainoa idiootivarma keino välttää sota on mielestäni antautua.

Mutta nyt jos aloitetaan, kun mitään uhkia ei ole näköpiirissä, niin voisimme rakentaa Suomesta valtion, jolla ei olisi puolustusvoimia eikä puolustusyhteistyötä. Suomen tarvitsee tietysti saada muiden valtioden hyväksyntä puolueettomuudestaan ja rauhanomaisista suunnitelmistaan, hipit katukuvassa ei riitä. Kukaan ei hyökkäisi Suomeen vaikka se ei voisikaan puolustautua, koska maa-alueiden omistaminen globalisaation aikakaudella  ei ole niin tärkeää kuin ennen. Ja kellään ei olisi varaa menettää kasvojaan miehittämällä Suomi, koska muut valtiot alkaisivat boikotoida pahasti tätä miehittäjävaltiota.

Mutta jos tätä ei saada aikaan ja Suomi pitää rauhanomaiset
puolustusvoimansa, niin itse kannatan kuitenkin minkä tahansa (?)
hyökkäyksen tullessa antautumista. On inhimillisempaa ottaa nopeasti kuula kalloonsa tai elää miehitetyssä maassa, kuin sotia kuusi vuotta, se on täys helvetti se.

Tietysti siviiliväestö, esim. naiset kysyy että kukas pitää huolen meidän turvallisuudestamme? No jos esim. miehet eivät mene kuolemaan esim. rintamalle niin naisten rinnalla pysyvät heidän miehensä ja niillä joilla ei ole, niin miespuoliset kaverinsa sitten. Veikkaisin että raiskauksen uhka on pienempi silloin kun miestä ei ole räjäytetty ilmaan rintamalla ja miehittäjä juuri saanut maan käsiinsä, vaan mies on pysynyt hengissä vaimonsa vieressä koska miehittäjä hyvin epätod.näk. tappaa paljoakaan Suomen väestöstä. Sen on vain pakko ajatella taloudellista etua, oli se kuinka paranoidi tahansa.

itse ainakin kuolisin mieluummin rakastettuni kanssa, kuin kuolisin jossain kaukana. Oletan että rakastettuni tekisi samoin. Tosin hänen kuolemansa olisi epätod.näk, mutta oletan että hän mieluummin olisi kanssani vaikeatkin ajat kuin jäisi leskeksi tai katselisi melko tod.näk. ikuisesti sodan traumoja kantavaa miehen puolikasta.

Jos minun pitäisi poliittisena päättäjänä valita mennäkö sotaan vain antautua, niin antautuisin, koska näkisin vähemmän arvokkaana säilyttää tutun miljöön ja varakkuuden, oikeusjärjestelmän joka on kyllä todella ihailtava verrattuna muitten maiden vastaaviin. Kuitenkin näkisin
tärkeämpänä olla tapattamatta valtavaa määrää ihmisiä päämäärien takia jotka loppujen lopuksi ovat itsekkäitä, on totta kai mukavampaa elää maassa jossa oikeus toimii. Näkisin että inhimillisen kärsimyksen
vähentäminen on tärkein päämäärä, näin ollen ei mennä sotaan. Näkisin että suomalaisten säilyttäminen hengissä, olkoonkin miehitetyssä valtiossa, on tärkeämpää kuin laittaa suomalaiset tykinruuaksi suojellakseni maaplänttiä tai oikeusjärjestelmää. Kuolleet eivät yleensä kaipaa maallisisa
oikeusjärjestelmiä.

-----------------

Tietysti tässä on nyt se käytännön ongelma että vain pieni osa kansasta on valmis tällaiseen, suurin osa taitaa olla sitä mieltä että ei voi
luovuttaa ilman Aseellista vastarintaa, aseeton ei riitä. Ja pasifismi tarvitsee kai toimiakseen koko kansan kieltäytymisen aseellisesta
vastarinnasta. Vai tarvitseeko? Mitä siitä jos armeija on lakkautettu ja maassa riehuu sodan tullessa maanalaisia laittomia järjestöjä? Ei haittaa vaikka valtaosa Suomen miehistä kuuluisi niihin, koska silloin
pasifistilla olisi edelleen vapaus valita haluaako suurella tod.näk. säilyttää henkensä vai lähteekö rintamalle. Kotiin jääminen taas vähentää kuolleitten määrää ja osalle pasifisteista elämä juuri on se kaikista korkein arvo, jota hän ei koe olevansa oikeutettu keneltäkään pois ottamaan. Itse taas haluan vain löytää vähimmän inhimillisen kärsimyksen tien, ja sen tien etsinnässä olen tullut siihen tulokseen, että sodassa oleminen on kaikista kauheinta vaikka sitä verrattaisiinkiin kokonaiseen elämään miehitetyssä valtiossa tai vaikka Siperian pakkotyöleireihin (kuvittele elämänpituinen intti ja pahempana, niin tästä saa jonkinlaisen käsityksen. Silti tuntuis paremmalta kun tietäis että kukaan ei kutsu mua taistelijaksi eikä opeta jatkamaan sotien kierrettä. Sotien kierre ja uusien aseiden hankkimisen kierre -- verorahoilla -- ei tod näk lopu niin kauan kun kaikissa alueen maissa on puolustusvoimat)

-----------------------

Lainaus:
Ideaalisen pasifismin rakenteellinen ongelma on hieman samanlainen kuin kommunismissakin. Se vaatii jokaisen, siis ihan joka ikisen yksilön, sitoutumisen siihen ideologiaan, jotta se toimisi. Jos huomenna päätämme, että kukaan ei koskaan enää sodi, riittää että yksi uuno kaivaa kiväärin kaapista seuraavana päivänä ja sen jälkeen kaikki valta onkin hänellä niin kauan kunnes seuraavakin hakee sen pyssyn sieltä järvenpohjasta ja niin edelleen.

Enemmistön kääntyminen pasifismiin johtaa vain siihen että valta jää sille vähemmistölle.


ei ehkä päde valtaosaan kansasta mutta itse ennemmin luovuttaisin itseni jonkun vallan alaisuuteen kuin näkisin että itsekäs etuni olisi tappamisen arvoinen. Edelleen ajattelen että antautuminen minkä laisiin olosuhteisiin tahansa on parempi kuin tuottaa enemmän kärsimystä sodilla. Loppujen lopuksi ongelma on siinä että pidän kaikkia ihmisiä samanarvoisina ja vaimon ja lapsienkin takia sotaan lähteminen on itsekästä, yhtä lailla vastapuolen kaverilla on vaimo ja lapsia. Kunnioitan kyllä meidän
oikeusjärjestelmää yli muiden, mutta uskon että aseettomat keinot ovat riittäviä sen säilymiseen. Ainakin kun se nyt on kerran luotu, kiitos isoisiemme, niin se säilyy ainakin kirjoissa mallina. Se ei voi kadota ainakaan kokonaan ihmiskunna muistista, se on musta jo lohdullista.

"ihminen on ihmiselle susi"? Kyseessä voi kuitenkin olla vain itsensä toteuttava ennustus. Oli miten oli, kuitenkin tietääkseni ei voida osoittaa eläimien avulla että sota olisi luonnollista. Näin ollen sota ei välttämättä ole mikään luonnonlaki.

Lainaus:
Venäjä, joka alkaisi vain odottaa sopivaa tilaisuutta. Siihen voisi kulua vuosikymmeniä, mutta se tapahtuisi väistämättä. Tyhjiöillä on taipumus täyttyä.

Vielä muutama vuosikymmen sitten kyllä, mutta nykyään ei taideta millään yksittäisellä pikku maapläntillä paljoakaan tehdä minään
sotilastukikohtana. Vähän oudolta näyttäis myös jos joku hyökkäis
aseettomaan Suomeen ja julistais sen omakseen. Jotenkin ei vain tunnu reaaliselta.

-----------

Totta että kulttuurin vaihtaminen kokonaan on vaikeaa, jollei mahdotonta. Kuitenkaan kuten somaleista näemme,niin vanhasta ei tarvi luopua. Se säilyy jos on vain tarpeeksi tahtoa, näkee sen säilyttämisen tarpeeksi mielekkääni, oli sitten vaikka miehitetyssä valtiossa.

Lainaus:
Suomeen asettuneet somalit eivät ryhdy joukolla saunomaan, juomaan kossua ja laulamaan Eppuja, vaan kokkailevat oman klaaninsa kera
kikherneitä afrikkalaisen rytmimusiikin tahdissa. 


Ilman kulttuuria ei ole kansakuntaa, totta. Mutta samat ihmiset ovat edelleen elossa eikä heidän kulttuuriaan näytä mikään pahemmin uhkaavan. Eli kannattaako sittenkään kulttuurin takia sotia?

Lainaus:
Geenit ei tee toisesta kansasta fyysisesti vahvempaa kuin
toisesta.


Lainaus:
Ei se ihan noinkaan ole. Esim. hollantilaisten keskipituus (mikä tulee geeneistä) on noin 180 cm. Afrikan pygmien keskipituus on ehkä 140-150 cm. Kummatkin ovat homo sapienseja, mutta hollantilaiset ovat pituusgeeniensä ansiosta taatusti fyysisesti voimakkaampia.
 


Kyllä, toisien kansojen keskipituus on suurempi kuin toisten. Mutta toinen kansa ei ole fyysisesti vahvempi kuin toinen. Pituuskaan ei ole kiinni geeneistä, vaan siitä, että lapsesta kasvaa pitkä jos sen suku ei ole elänyt liian niukalla ruualla useiden sukupolvien ajan.

Lainaus:
Kai ajattelet että et ole diktaattori joka tekee mitä tahansa vaan että muillakin on sama itsemäärämisoikeus ja ihmisarvo?


Lainaus:
Minä kannatan maanpuolustusta, en uusien alueiden (edes menetetyn
Karjalan) valloittamista. Maanpuolustuksen keskeisin tavoite on
itsemääräämisoikeutemme säilyttäminen. En tiedä kuinka tämän selittäisi enää yksinkertaisemmin.
 


sori, pitäis mun näköjään tarkemmin miettiä mitä kirjoittaa. Tarkoitin kuitenkin vaan että onko siis oikeudenmukaista viedä ihmiseltä (joka voisi olla vaikka parhain kaveris siviilissä, olisitte tutustuneet vaikka jommakumman vaihto-oppilasvuotena) itsemäärämisoikeus omasta oikeudesta olla elossa? Koetko oikeudenmukaiseksi sen, jos itse olisit jonkun valtion kansalainen joka olisi yhteiskunnan pakottamana valloitussodassa ja puolustussotaa käyvä ampuis sut, vaikka sut ois yksinkertaisesti pakotettu lähteen sotaan, ei vaihtoehtoja?

Lainaus:
Yksilön kohdalta kyllä, mutta jos väkivallan kulttuuria näin vahvistetaan, niin uudet polvet käy kaikki kurjat sodat uudestaan ja uudestaan.


Lainaus:
Pasifismia on ollut yhtä kauan kuin sotiakin. Kerropa siis, miksi sodat eivät kuitenkaan ole loppuneet?


No, jos todella joku kansa olisi pitempiaikaisesti pasifistinen ja ei tarttuisi aseisiin missään tilanteessa, niin ymmärtääkseni aseellista sotaa ei voi silloin olla. Jossain päin kaukana pohjoismaista
hyvinvointivaltion rajoja on oltu pasifistisia ja silti miehittäjä on lahdannut kai aika reilustikin. (Äärimmäisen epätodennäköistä muuten että Suomelle kävis näin.) Mutta kuitenkin jos miehitetty kansa ei tartu aseisiin ja pyrkii estämään sissisotaan aikovia ryhmittymiä, niin ei äkkiäpä on lahtaus ohi. Rauha. Jos uusi miehittäjäarmeija tarvitsis sotilaita johonkin toiseen sotaan ja meinais että miehitetty kansa osallistuu, niin ymmärtääkseni minunkaltainen pasifisti antaa itsensä ammuttavan jotain seinää vasten kuin tarttuisin aseisiin. Jos useammat kieltäytyisivät aseista niin ei olisi sotia. Jos vain osa tekis näin niin on ainakin hiukan vähemmän kärsimyksiä ihmiskunnalla sotien seurauksena. Vaikka nykysodissa ei niinkään ole kyse miesvoimasta, niin tämä on myös poliittinen kannanotto, ja mitä vähemmän kansalaisia on näin jyrkästi vastaan kaikkia sotia,niin kyllä se jossain vaiheessa alkaa vaikuttaa pasifismin leviämiseen koko valtion hallinnon sisällä. Yhä vaikeammaksi tulee sotilaitten uskoa että tämä on ainoa vaihtoehto jos suuret
ihmismassat kansasta uskovat että ei mikään ole sotimisen arvoista.

Jos kukaan ei tarttuis aseisiin niin ei kukaan kuoliskaan. Näköjään pasifistit ovat vain jääneet vähemmistöksi, eivät joko ole pysyneet pasifisteina tarpeeksi pitkään tai pasifisteilla ei ole ollut valtaa päättää soditaanko aseellisesti vai antaudutaanko. Katson että sotia on koska pasifismia ei ole kunnolla kokeiltu pitempään.

Mitäs jos Suomi nyt kun se ei ole sodanuhan alla lakkauttaisi armeijan eikä liittyisi mihinkään sotilasliittoon/yhteistyöhön, ei minkäänlaiseen, ja käyttäisi armeijan ylläpitoon/varusteluun menevät rahat kansainväliseen rauhantyöhön niin kuka tänne haluais hyökätä tai rangaista tätä maata jostain epäoikeudenmukaisesta toiminnasta?

Sodat on erottamaton osa ihmisluontoa? Ei se vaan kenellekään ole helppoa tappaa toisten käskystä ihan ensimmäistä kertaa, voisi siis ajatella että olla olematta tappamatta toisten käskystä on pikemminkin osa ihmisluontoa. (Apina ei varmaan kärsis pahemmin tunnontuskia tappamisesta, ihminen kärsii. Näyttäis että muutoksia tapahtuu.)

-------------

Lainaus:
Kun kansakunta puolustaa kotikontujaan, on kyseessä vähän muutkin arvot kuin pelkkä maapläntti. Sodassa puolustetaan maa-alueen lisäksi
itsemääräämisoikeutta, omaisuutta, kulttuuria yms. Jokin elukkalauma voi muuttaa vaivatta savannin toiselle laidalle ja jatkaa elämäänsä kuten ennenkin. Kansakunnilta se ei onnistu.


Ei mutta yksilöltä onnistuu. Myös kokonaista valtiota pienemmiltä
siirtolaisryhmiltä onnistuu, jos menee valtioon joka tukee rahalla siirtolaisten omaa kulttuuria. Kaikki ei mahdu samaan maahan, mutta kyllä 5 miljoonalle pakolaiselle löytyy tilaa.

Me ollaan siis kansaa koska meillä on suomalainen kulttuuri erottamassa meidät venäjän kansasta/kulttuurista. Kulttuuri on kuitenkin vain jotain sattumanvaraista mihin kasvetaan. Ja näköjään suomen kulttuuripiirin sisältäkin löytyy siirtolaisten oma kulttuuri, joka voi esiintyä jopa suomalaiseen kulttuuriin sulautumattomassa muodossa.

Mutta onko kulttuurin säilyttäminen valtavien omien ja muiden kärsimysten arvoinen? Vieraan vallan allakin voi ainakin mielessään säilyttää
äidinkielensä ja kulttuurinsa, jos vain ajattelee niitä tarpeeksi,niin ei unohda. Ehkä kulttuuri ei ole se suuri yhdistävä tekijä: jokainen on kuitenkin yksilö kulttuurista riippumatta. Itse elän mieluiten
suomalaisessa kulttuuripiirissä koska tunnen sen parhaiten, se on vain helpointa ja luonnollisinta, ja se sopii mulle parhaiten kun olen siihen kasvanut ja siksi tottunut. Kuitenkaan venäläinen kulttuuri tai mikään kulttuuri ei ole huonompi kuin joku toinen, millä sen mittais?
Ihmisoikeudet ovat eri asia kuin kulttuuri. On kyllä totta että tietyissä kulttuureissa arvostetaan enemmän yhtä vahvaa johtajaa kuin demokratiaa. Mutta se ei tarkoita että kulttuuri ei arvostaisi oikeudenmukaisuutta, ei sellaista ole olemassakaan, pikemminkin vahvan johtajan kultissa toivotaan että kaiken korruption keskellä joku valtionjohtaja saisi yksin johtaa ja vain täten pystyisi olemaan korruptoituneiden ihmisten vaikutusvallan ulkopuolella, koska kaikki on jo niin korruptoitunutta että 200 rehellistä miestä ja naista eduskuntaa ei löytyisi (kansan mielestä). Näin ollen ajatellaan että yks johtaja ainoastaan voi olla oikeudenmukainen. Siihen on ikään kuin suurempi arpaonni kuin että 200 olis täysin ja siksi yksi johtaja on uskottavampi kuin jotain 200.

Onko omaisuus sitten sotimisen arvoista?

Lainaus:
Minulla (ja aika monella muullakin sijoitetulla) on oma koti, vaimo ja lapsia. En usko, että minulla olisi rintamalla minkäänlaisia
motivaatiovaikeuksia taistelumoraalin suhteen. Minä en ammuskelisi vihollisia Halosen kuvat silmissä.
 


Niin ja kuolemalla sodassa tai tulemalla takaisin pitkäaikaisesti
järkyttyneenäkö parhaiten palvelet heidän etua? Vai kenties pysyen heidän henkisenä tukenaan koko ajan? (Ja ei liene täysin mahdotonta että saat vietyä heidät pois maasta?)

Lainaus:
Lainaus:
Jos rakennat identiteettiäisi joidenkin suomalaisten sankarien kuten Paavo Nurmen varaan, niin voitko rehellisesti väittää että mikään oikeasti yhdistää sua häneen? Onko siinä jotain järkeä rakentaa
kanssallisidentiteettiään johonkin joka ei sua yhdistä mitenkään muuhun kansaan?
 


Lainaus:
Alkaa mennä trollaukseksi... 


sori, tarkoitin vaan että KELLÄÄN suomalaisella ei ole sen enempää oikeutta olla ylpeä Nurmen yksilöllisestä luonteesta tai fyysistä
ominaisuuksista. Geenit ei tee toisesta kansasta fyysisesti vahvempaa kuin toisesta. Aboriginaalit ovat asuneet 30 000 vuotta eristyksissä eikä silti voida todeta mitään fyysistä ylivoimaisuutta tai alivoimaisuutta. Kansa voi periä laktoosi-intoleranssin mutta ei mitään kadehdittavampaa
ominaisuutta.

Ehkä Paavo Nurmen vanhemmat voivat olla ylpeitä pojastaan, mutta heidänkin kasvatustehtävänsä on ollut kuunnella lastaan ja tukea häntä kehittymään sellaiseksi kuin hän luonnostaan on, ei sellaiseksi kuin vanhempansa. Luultavasti emme voine lähteä behavioristisesta ajattelutavasta että ihmisestä voi muokata mitä tahansa, hän vain matkii muita. Lapsistas tiedät että he eivät ole isänsä kopioita, vaan yksilöitä.

Lainaus: lapsi
Etkö kuitenkin mieluummin olisi elossa venäjällä kuin räjäytettynä niin tuntemattomaksi ruumismoskaksi että kukaan ei erota onko toi venäläisen vai suomalaisen ruumis.


Lainaus:
En todellakaan.
 


Selvä. Mutta entäs ku kuitenkin ihmiset on kaikki ihmisiä, ei ole syvempiä eroja kansojen välillä, niin vahvistaako sota -- anarkian tila -- jotenkin sitä sun mainostamaa itsemäärämisoikeutta? Kai ajattelet että et ole diktaattori joka tekee mitä tahansa vaan että muillakin on sama
itsemäärämisoikeus ja ihmisarvo?


Lainaus:
vihollinen näkisi jo ennalta Suomen valtaamisen tulevan sille niin kalliiksi, että hankkeesta kannattaa luopua.
 


Niin, olemme molemmat rauhan asialla, mutta en vain näe vieläkään että tämä on paras vaihtoehto. Sotien kierre voidaan katkaista. Nykyisellä tavalla siitä ei päästä eroon, samalla tapaa kuin yläaste ei koskaan rauhoitu jos lyöntiin vastataan lyönnillä. Yksilön kohdalta kyllä, mutta jos väkivallan kulttuuria näin vahvistetaan, niin uudet polvet käy kaikki kurjat sodat uudestaan ja uudestaan.

----------


no en nyt kuitenkaan menis väittään että venäläliset lahtais koko suomen kansan jos se ei tekis vastarintaa

itse asiassa alkuperäiskansaesimerkkini eivät pohjautuneet nykyajan kuihtuviin kansoihin, vaan esim. 1800 lukuun jolloin tilanne ei ollut näin australiassa eikä nykyisen nigerian seuduilla. Nigeriassa oli valtavat määrät eri pieniä heimoja lähekkäin toisiaan ja silti ei ollut
ajatustakaan valloittaa naapuriheimoa. Kuihtuminen ei selitä tätä.

Mitä sivistyneisiin kansoihin tulee, niin en usko että seuraava sota käytäisiin esim. ruuan tähden. Lienee hiukkasen todennäköisempää että sillä on viljaa jolla on rahaa, ja tää ei kovassa viljapulassa luultavasti mene edes valtiorajojen mukaan, vaan porhot kanssallisuudesta riippumatta syövät tarpeekseen, jos viljanhinta nousee niin ylös väestönkasvun takia että ei riitä valtiolla varaa turvaamaan kaikille kansalaisille
päivittäistä velliannosta.

Niin, itsekin asun kaikista mieluiten Suomessa, vaikka osaankin hyvin muutamaa muutakin kieltä ja pärjäisin muuallakin. Kyse ei ole
taloudellinen niinkään kuin tunteellinen. Mutta isänmaan ASEELLINEN puolustus? Mitä yhteistä sulla on edes muiden suomalaisten kanssa, voitko vetää selvän rajan mikä on isänmaatasi ja mikä ei? Esim. jos menee venäjän rajalle on hyvin vaikea nähdä missä yksi kulttuuripiiri päättyy ja toinen alkaa. Olisi helpompi ymmärtää jos puolustaisit ase kädessä taloasi ja perhettäsi sen mailla joltain rosvolaumalta, silloin ainakin tietäisit mitä varten olet tarttunut aseeseen. Mutta miksi haluat puolustaa jotain harvoja valtaapitäviä, joilla sulla ei ole mitään henk. koht. ystävyyttä? Vainko sen takia että olet sattunut syntymään tähän maahan? Mitä on suomalaisuus? Jos rakennat identiteettiäisi joidenkin suomalaisten sankarien kuten Paavo Nurmen varaan, niin voitko rehellisesti väittää että mikään oikeasti yhdistää sua häneen? Onko siinä jotain järkeä rakentaa kanssallisidentiteettiään johonkin joka ei sua yhdistä mitenkään muuhun kansaan?

Vai lähtisitkö sotaan vain sen takia että isoisäskin on ollu sotimassa ja tuntisit syyllisyyttä koska et lähtis isoisäs takia? Kaikki kunnia isiemme muistolle, elän kyllä mielummin täällä kuin venäjän vallan alla, mutta onko syyllisyyden tunto riittävä syy lähteä kuolemaan sotaan? Etkö kuitenkin mieluummin olisi elossa venäjällä kuin räjäytettynä niin tuntemattomaksi ruumismoskaksi että kukaan ei erota onko toi venäläisen vai suomalaisen ruumis. Oliko tää jonkun hämärän isänmaallisuus käsitteen arvoista, kaikki me kuitenkin ollaan tehty samoista aineista, ihan samat tunnot kerrataan venäjän sotakirjallisuudessa jatkosodan ajoilta kuin suomalaisessakin. Ei perimä, vaan kulttuuri missä ollaan kasvettu on erottanut meidät. Jos olisit lapsena joutunut ruotsiin evakkoon, niin kukaan ei voisi erottaa sun suomalaista syntyperääs ruotsalaisesta? Onko tällöin isänmaa käsitteellä jotain niin syvää merkitystä, että sen takia kannattaa kuolla?

Ja jos sotaan menisit, niin luuletko todella että Suomen armeijalla on jotain todellista kykyä puolustaa Suomea? Aika pieni ja merkityksetön taitaa olla.


-----------

Jos ei ole armeijaa, niin valtaosa ei osaa käyttää aseita, joten on vaikeampaa ryhtyä sisällissotaan. Mutta tietysti äkkiähän sen oppii, jos on tarvis.

-----------


Täytys vähän useemmin tarkistaa nää, sori vaan viivästys. Ainakin kerran päivässä ehdin kattoa.

[quote]ei mitään armeijoita kirjoitti:
Ja mahtaako tällaisillekaan pikku vihanpurkauksille olla tarvetta enää pitkään, sen verran nopeasti on otettu askelia kohti humanismia tai jotain nynnyilyä ja herkkyyttä.
[/quote]

[quote]Millä asteikolla muka tämän lasket? Suursotien määrällä?

Jos et ole huomannut, niin sisällissodat sekä muut maan sisäiset taistelut ovat moninkertaistuneet. Ei tämä minusta kyllä siltä näytä, että
nykytilanne olisi joku humanismin voittokulku. Jos menemme vielä
pienemmälle mittakaavalle, niin voimme kai puhua myös katuväkivallasta ja erinäisten pienempien ryhmittymien teoista.
[/quote]

Harva kestää nykyään yhtään mitään läntisessä maailmassa. Humanismi on kyllä mielestäni edennyt nopeasti, kehitysmaat ovat tietysti oma lukunsa ja tulevat jatkuvien sotiensa kovettamina jälkijunassa.

Tietynlaisesta evoluutiosta kertoo jo se että homo sapiens on elossa sen takia että muut homo-suvun lajit kuolivat/tapettiin/näännytettiin
sukupuuttoon osittain meiän toimesta. Sen sijaan tällaista sukupuuttoon tappamispyrkimystä ei tunnu esiintyvän niiden primitiivisten heimojen tän päivän tai parin viime vuosisadan aikana joista tiedän. Kehitystä?

[quote]Sen sijaan, että taisteltaisiin suuressa mittakaavassa jonkin laillisen esivallan käskystä, nykypäivän konfliktit ovat pienempiä, mutta eivät välttämättä suhteessa mitenkään vähemmän urheja vaativampia. Onko tämä mielestäsi hyvä kehityssuunta? Mitenkän esimerkiksi Ruandan
tilanteessa oltaisiin tilanne estetty muuten kuin sotilaallisella
väliintulolla? Ja huomauttaisin, että Ruandassakin suurimman osan
kansanmurhasta hoitivat siviilien perustamat joukot.
[/quote]

mutta kun suuri joukko päättää olla tarttumatta aseisiin, niin mitä muuta vastapuoli voi tehdä kuin lahdata tai olla lahtaamatta? Jos kallistutaan ensimmäisen puoleen (tällainen tuho todennäköisesti ei Suomen statuksen tasoista väestöä voisi kohdata) niin onko ihmisuhrien määrä silloin paljon isompi? Ja vaikka olisi, niin antaisin silti näin tapahtua, vaikka itse täytyisi kuolla mukana, jos joku tällä lailla oppis että kaikki vaan eivät tartu aseisiin, joten ne eivät ole uhka kenenkään hengelle, joten niitä ei ehkä sittenkään tarvi tappaa.

Mutta jos siis on niin että aseettomien siviilien keskellä riehuu sissejä vieden siviilien henkiä, niin mikä estää siviilejä pakenemasta vaikka naapurimaahan? Oletan että ne jotka eivät pysty pakenemaan ovat niin harmittomia, että ne ovat turvassa. Mitä itse sisseihin tulee, niin niillä on vaihtoehtona ruvata porukalla pasifisteiksi tai kärsiä miestappioita. Oma valinta. Jos maassa ei ole muuta kuin sotaa käyviä sissejä ja väestöä joka ei pysty työhön niin kyllä se hillitsee jo sissien sotaa, kun infrastruktuuri ei toimi. Osan täytyis varmaan sitten lopettaa sotiminen ja alkaa tekeen työtä että infrastruktuuri toimii, jotta sota voi jatkua. Jos joku sotilas väsyy sotimiseen, niin senkun rupeaa
aseistakieltäytyjäksi ja pasifistiksi ja pakenee naapurimaahan. Oletan että sissiryhmä ei ole kovin järjestäytynyt. Jos on niin sitten voi olla että saa kuulan kalloonsa. Mutta itse asiassa näen moisen kuoleman rauhanviestinä.

[quote]Intian itsenäistyminen? Puolan solidaarisuusliike?
Apartheid-hallinnon kaatuminen?[/quote]

arvoja on monia, isänmaallisuus on välistä hyvin jaloa ja uhrautuvaa. Mutta kun pitää priorisoida niin katson että ei minulla ole oikeutta ottaa keneltäkään toiselta henkeä. Omasta henkestäni en mielellään luopuisi, menisin vaikka 5 vuodeksi juutalaisena Auschwitziin ja toivoisin
selviäväni henkissä, parempi kokea mitä tahansa kuin kuolla. Elämä on mitä se on, mutta siitä vaan on parempi opetella tykkäämään, oli olosuhteet mitkä tahansa. Mutta jos joku laittaa mullle aseen käteen ja osoittaa mua toisella ja sanoo että ammu tai ammun, niin en katso olevani oikeutettu ottamaan kenenkään elämää pois, elämä on ylin arvo, sen säilyvyys. Se voittaa jopa itsekkäät tavoitteet. Mitä muuta voin kuin näyttää esimerkkiä ja toivoa että joku joskus ottaisi oppia ja kunnioittais toisten oikeutta elämään yhtä paljon kuin minä?

Jos tällainen politiikka tarkoittaa että ihmisoikeudet viivästyy kun aseiden tarttumisen sijaan käytetään kaikki muut konstit, niin saavat sitten viivästyä. Parempi näin kuin tapattaa valtavia ihmismassoja. Pasifistisissa ratkaisuissa yleensä vaan kuolee keskiarvoltaan vähemmän ihmisiä, kuvittelisin. Se on kaikista tärkeimmän ihmisoikeuden
kunnioittamista, oikeutta olla elossa. Jos kuitenkin niin olisi että kun ongelmatilannetta ei MUKA saataisi ratkaistua käyttämällä pitkään ja lannistumatta aseetonta vastarintaa ja sen takia tilanne olisi niin paha että jatkuvasti mellakoissa kuolis ihmisiä ja sitä kautta ihmisuhrien määrä olisi pitemmällä tähtäimellä suurempi kuin että käytäis iso sota joka näyttäis kaapin paikan heti alkuunsa, niin olen silti samaa mieltä että ilman tätä isoa sotaa olis/on parempi. Luulisin nimittäin että nykyajan globaalissa maailmassa jokaisen kansalaisen omassa
päätäntävallassa on lähteäkö vaeltamaan naapurimaahan jonnekin surkeaan pakolaisleiriin tai riskeerata tulla tapetuksi. Tällöin ihmisoikeus olla elossa säilyy verrattuna suuren sodan käymiseen sotilaan kannalta. Tuskin myöskään aseettomia vanhuksia tai naisia tapettaisiin, raiskauksesta jää ainakin fyysisesti eloon.

Ja vaikka nyt näissä kahdessa paikassa, intia ja e-afrikka, asiat ei olekaan hyvin, niin katsotko että ne saadaan kuntoon armeijoilla?
Muutenkin logiikka on vähän nurinkurinkurinen, onko pasifismia syyttäminen intian armeijan kapinallisten kurituksistoimista? Ehkä asiat olisivat paremmin jos oltais pysytty pasifismin tiellä ja koetettu sovitella vähän enemmän.

[quote]Ensinnäkin noita käskyjä on toteltava kun ne aseella uhaten sanellaan. Toisekseen vaikka mitään tosiasiallista syytä tappaa
tuntemattomia ei olisikaan on se ihmisille huomattavasti ymmärrettävämpää kuin eläimille. Jos porukka meinaa repeillä sisäisesti, niin yhteisen vihollisen keksiminen ulkoryhmästä on parhaita tapoja lujittaa
yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tämän vuoksi myös kaikki sodan vastaiset mielipiteet nähdään yrityksinä hajottaa sisäryhmää sensijaan, että keskityttäisiin pohtimaan oliko kritiikki joiltain osin
aiheellista.[/quote]

Ei pasifismi tarkoita että pitää lopettaa ajattelemasta isänmaata tai yhteiskunnallista vastuutaan, kyllä pasifistikin haluaa olla suomen kansalainen. Se vain näkee että ryhmähengen luominen sodan uhan avulla on järjetöntä, koska se näkee että paremmin menee ilman puolustautumista vaikka sota tulis. Onko armeija-instituutio ainoa tapa vahvistaa
ryhmähenkeä? Eikö olisi mahdollista löytää muita tapoja?

jos porukka alkaa hajoilla sisäisesti niin miksi pitäis keksiä yhteinen vihollinen vain jotta ryhmähenki säilyy? Ei kaikkien tarvi olla
samanlaisia pasifistisessa yhteiskunnassa, ei pasifistit toisiaan ammu, ryhdy sisällisotaan, vaan elävät rauhassa ja antavat myös toisten elää omassa rauhassaan. Poliisi saa pitää huolen yksittäisistä kadulla
riehujista. Jos joku sisällissota pasifisteja vastaan kuitenkin syttyis, niin todellinen pasifisti ei kyllä puolustais itseään aseilla. Se antais ampua itsensä tarttumatta aseeseen. Se sota loppuis lyhyeen. Mutta jos sisällissodassa molemmilla puolilla olisi porukkaa joista osa on valimis tarttumaan aseisiin, niin sitten tulis verilöyly. Verilöylyn jälkeen sotahalut voi vähän hiljentyä, päättyis sota kuinka epäreiluun jakoon tahansa. Joka tapauksessa vähän suuremmasta osasta tulis pasifisteja. Vähitellen pasifismista tulis vallitseva idea, ja sissisotienkin uhka olis voitettu. Sitten olis jonain päivänä yhteiskunta ilman valtavia
puolustusbudjetteja.

[quote]Monet nisäkkäät, kuten kissapedot, saalistavat ryhmässä. Samoin reviirille tunkeutujaa vastaan puolustaudutaan ryhmässä. Myös apinat hallitsevat väkivaltaisen ryhmätoiminnan kiitettävästi. Perusajatus on sama kuin ihmisten sodissa.
[/quote]

Reviirin puolustaminen vaan tuntuu vähän mielekkäämmältä kuin se ei ole mielivaltaisen iso, niin iso että se ei palvele omaa etua. No mutta elukka jos oisin niin reviirin puolustamisen sijaan antautuisin. Mutta me ollaan kehitytty apinapäivistä monessa mielessä. Ainakin primitiiviset
alkuperäiskansat ovat jopa niin paljon että eivät koeta edes valloittaa toistensa reviirejä, ajatus ei juolahtais edes mieleen. Ehkä mekin läntisessä yhteiskunnassa vielä päästäis samalla kehityksen tasolle. Onko niin kovin suuri ideaali?
--------

En sanonut että meidän pitäisi ottaa mallia apinoista kaikessa. Mutta voisiko olla että jossain suhteissa ihminen on kehittynyt parempaa suuntaan kuin apina (esim. lääketieteen kehittäminen), mutta joissain ajautunut pahaan noidankehään?
 ---------

mikä tulevaisuuden skenaario voi olla pahempi kuin suuri sota?


Kommentit (2)Kommentoi


©2017 layout3 - suntuubi.com